Jharys triolla menee hemmetin hyvin!! Poikkeuksetta joka keikka toimii älyttömän hyvin ja me saadaan jengi pomppimaan…ja näköjään vähän kuumaksikin!! Hi hii. Liekö kiltit auttavat asiaa. Kovin on vähän vaatetta miehillä…

VammaSastamalassa oli hulppeat juhlat WaltterinPubin synttäreillä. Hämeenkyrön Frantsilan yrttitilalla oli upeaa laulaa idyllisessä puutalomiljöössä kynttilöiden ja yrttien keskellä.

Nyt on edessä huisa Lapin kiertue! Ruka odottaa, Pello, Äkäslompolo, ja tietty Levi taas.

Eli ajan autolla taas…yksin…saan laulaa…olenko onnellinen…olen, mutta…….   …… …
Vanhoja juttuja: Syyskuu alkaa: Lokakuuhun on siirrytty, ja minä olen huidellut jälleen ympäriinsä. Kohtasin jotakin hyvin merkitsevää ja dramaattista, kauniillla tavalla historiallista äskettäin. Ystäväni, tulen siihen hetken päästä. Muistellaan hetki mennyttä kuukautta.
Syyskuun alussa hain Lapin, Taivalosken ja Kemijärven maisemista ja tunturivaellukselta voimaa. Siyä sainkin paljon, ja tulin leuhkana kotiin! Päätin lopettaa elämiseni tulevaisuudesa ja pyrkiä elämään tätä päivää…ilman liian suuria unelmia. Päätös vaikutti minuun monin tavoin. Tuntuu siltä kuin olisin muuttunut lapseksi enemmän. Ajattelen, että olen velvollinen huolehtimaan vain tästä hetkestä ja huomisesta. En pysty enää rakentamaan toimintakarttoja tulevaisuuteen, kun tässäkin hetkessä olisi niin paljon koettavaa.
Nyt taidan olla enemmän lapsi,…hieman huononäköinen peikko….joka törmäilee välillä seiniin…kaatuu tiellä, missä ein ole oksia…
ja jos oksa tulee, hyppää näyttävästi sen yli;)
Minä pidän kaikesta rakkaasta kiinni jokaisen päivän, joten oletjhan siellä huomennakin.

Syyskuun lopulla ajoin Lappeenrantaan keikalle. Porukkaa ei torstaina ollut paljoa baarissa, mutta kannustavaa henkilökuntaa sitäkin enemmän. Kiitos. Perjantaina sitten Etelä-Suomen poikki Turkuun…..ja jopas oli mahtavat menot jälleen Turussa. The Castlessa on aina hieno porukka ja irkkutanssijoiden läsnäolo tuo kovasti meininkiä lisää… ja me poijat kun heiltellaan kilttejä..niin siinä on neidot nöyränä!!!!!!!! Hi hiiiiii… Yllätettiin kansa Norjan Euroviisulla, ja musiikin ilo toteutui kirjaimellisesti!

Äskettäin ajoin Lappajärvelle Kivitippu-nimiseen terveyskylpylään. Lokakuun Loiskeet-tapahtuma kesti parit päivät ja meitä oli kolme irkku-esiintyjää klubi-illassa. Mukavaa oli laulaa ja jamitella Jimmyn kanssa iltabaarissa.

Päätin kokea jotakin tärkeää. Kun olin 7-vuotias ala-asteen aloittanut poju, asuin Lappajärvellä. Eräs syksyinen ilta kävi niin ikävästi, että Lappajärveltä Vimpeliin kääntyvällä tiellä käveli minun rakas isäni. Auto tuli…ja iskä lähti;(

Ensimmmäistä kertaa minä uskalsin ajaa sen tienpätkän…sen paikan, jossa isäni jäi auton alle. Kyllä hetki puhutteli kovasti, ja mieleen tuli äidin kokemukset, kun hänen piti löytää isä tien varresta…eikä häntä löytynyt.

Kokemus oli syvä ja hieman pelottavakin. Syksyinen lehti putosi korkeuksista, ja tarttui auton tuulilasin pyyhkimeen. Kuin viesti jostakin, ehkä olikin.
Olen kyllä kaivannut isääni…ja ajan myötä ymmärtänyt, miksi minusta on tullut tällainen. Ilman menetetyä isääni en olisi tässä ja tällainen, enkä ilman äitiäni, joka kaikesta hammasta purren on selviytynyt…

Enpä pysty asiasta enää puhumaan…mutta nyt tämä kynnys on ylitetty. Pieni pala tienvartta…tuli sitten nähtyä….;(

Nyt mennään eteenpäin. Eikö vain……

Edellisiä juttuja tässä:
Tuossa alhaalla edellisissä jutuissa sanon tutustuvani Logic 9ään…olen päässyt hyvään alkuun
jännää…mulla tulee nykyään breikin tarvettä paljon. Keikka- ja tv-työ vie aikalailla energioitani, joten joudun lataamaan itseäni ihme breikeillä. Onko se mielestäsi oikein!?? Eikö ihmisen pitäisi pystyä elämään jatkuvasti sopivav harmonista elämää…jotta ei tarvitsisi turvautua lataamisiin. Noh…toisaalta, syys-lokakuussa haluan keskittyä säveltämiseen…uuden musiikkijärjestelmäni opettelemiseen.  Elokuu on ollut todella tiukkaa suoriutumista! Olen ohjannut jopa 10 tv-tuotantopäivää ja samalla käynyt keikalla. Teen tv:lle futishenkistä sarjaa varhaisnuorille sekä musavideosarjaa lapsille. Samalla truba-trio, ja Dagánkeikkoja.  Onneksi kaikki on mennyt hyvin…ainoa mitä kaipaan on nyt tasapainottavaa energiaa. Valoa ja …jostakin syystä lämpöä poikkeuksellisen paljon. Lämmön tarve on tullut suureksi. Siksi mietin kovasti, jaksanko terveenä kauan, jos en uskalla hyväksyä lähelleni pysyvämpää ihmislämpöä.

Sulkavan keikka oli paras Dagánin keikka aikoihin. Kaikki sujui vain niin mukavasti. Toivotan todella onnea Sulkavan jatkoille…sillä kyseessä oli tuon festarin eka kesä. Sulkava on mainio paikka aidolle kylähenkiselle folkjutulle. Palatsiteatterissa myös saatiin Dagánin kanssa ihmetellä näyttävää salia ja pyrittiin luomaan tunnelmaa. Kiitos kaikille.

Kummallista, juuri nyt minä olen aika tyhjä! Ei ole tai en pysty sanomaan mitään kunnolla. Uskon että pian olen värjätty uusilla asioilla, kunhan saan uppoutua hiljaisuuteen hetkeksi.
Heinäkuun fiiliksiä: Levi ja mökki teki hyvää! Kuten alhaalta saatoit vaistota uupumuksen merkkejä, alkaa nyt voimat olla taas kohdillaan!;) Levillä oli ihan nätti puoliaurinkoinen Juhannus…ja erityisesti lauantaina riitti myös irkkubaarissa porukkaa! Oli erikoista nähdä laskettelukeskus(jossa lumilautailin ahkeraan talvella, kesäkuosissa. Kävin tietty kävelemässä tunturin huipulla…ja tunnistin kivisiä rinteitä, joissa leuhkana vaelsin laudan kanssa lumituiskun silmiä viistäessä. Ihmettelin aqurinkoa…jokunen yksinäinen ihminen tuli vastaan polulla…katseli kaukaisuuteen. Kummallista , teki mieli mennä kysymään, “Mitä katsot”? Mutta jatkoin kohti omaa horisonttia… Taivalkosken syrjäseudulla, mökillä sitten olin ypösen yksin. Ihmettelin lempeäksi muuttuvaa kesäsäätä, äärettömän vehreää kukkaniittyä, leikin suolla käärmemäisesti mutkittelevalla joella intiaania, nähden uneni kaltaisia valtavia säynäviä uimassa…sainkin noita jättimäisiä särkikaloja…katselin silmiin…ja päästin menemään. Melottuani kapekais muuttuvan joen “viimeisen mutkan” taakse, päätin heittää pikku lipalla vastavirtaan. Siinä vaiheessa en tiennyt , kuka, millainen peto asuu joen päälle kaartuvan vanhan risukoivun alla!!!! Yht’äkkiä risukon alta syöksyi valtava hauki joka oli päättänyt ahmaista sinttimäisen pikku-pikku-lippaparan!!!! Mulla oli lyhyt perukekin, mutta niin vain nousu n. 2½ kiloinen joki/purohauki veneeseen. Onneksi sain lipan irti…katselin joen pelättyä hirmua silmiin, ja päästin sen takaisin uimaan. Jörkäle suunnisti varmaan saman tien takaisin kyseisen kelorisun alle…hieman mietti…että kenet kohtasikaan!!! Järjestikö luonto minulle tämän seikkailun, jonka kaltaisia unissa usein näen!!!! Aina kun saavun joelle tai järvelle, näen unissa isoja kaloja…kuin veden seireenejä, kutsumassa minua. (Olikohan se muuten naarashauki….fantsua fantsua…hih)  Unia olen nähnyt kyllä merkillisiä. Pari viikkoa sitten(uupumisväsyneenä) tajusin puoliunessa/valvetilassa olevani kiristyvä kitaran kieli!!! Kieli (siis minä) kiristyi…kiristyi…kunnes lopulta katkesi . Se oli hirveä tunne! Kauhea. Minä katkesin kuin kitaran metallinen kieli! Kokemuksen jälkeen nenässä haisi sellainen palaneen…katkenneen metallin haju.!! Omituinen kokemus. Viime yönä taas olin jossain vanhassa koulutilassa. Tajusin vahingon kautta, että sivuhuoneeseen viedään valittuja…sillä siellä otetaan sopivilta henkilöiltä mieli ja identiteetti! Kurkistin vahingossa salaiseen tilaan ja näin…makuualustoja…..kauempana roikkui jonkinlaisia ruumispusseja…! Hui…Kun “etsijät” tajusivat minun huomanneen asian, minua jahdattiin. Yritin peittyä muihin opiskelijoihin…eräs neito tuijotti minua ja minä häntä hämmentyneenä:”sinä olet yksi heistä…”…sattui sitten tilanne, jossa olin hetken ikkunan lähellä yksin, ja salamnnopeasti joku siivooja tms…heitti jalkoihini punaisen ansan..takertuvan, joka alkoi kaataa minua…purin tätä ihmistä käteen kuin hullu…ja onnistuin pakemnemaan luokkahuoneeseen… kun heräsin, tajusin vielä enemmän. Nuo saalistetut ihmiset olivat palanneet joukkoihin, mutta heillä ei ollut enää omaa alkuperäistä identiteettiä ja mieltä…he olivat “rakennettuja!” ………huu…help me . Tällaisia scifiunia näkee minä.  Noh…unien näkeminen kertonee kuitenkin siitä, että olen levännyt hyvin. Palaan Taivalkoskelle… mökilläkuuntelin hiljaisuutta. Yöllä kävin laiturilla ja nän ½km päässä rantaan ulottuvalta suolta saapuvan junan!!! Sumujuna! Junankaltainen seinämä lipui järvelle ja jatkoi matkaa kohti vastarantaa. Sumu ei hajonnut vaan jatkoi junamaisesti matkaa. Ajattelin:”Jos tuonne junaan menee kyytiin, ei koskaa enää palaa takaisin!” Tai sitten…tulee takaisin eri ihmisenä. Mistähän moinen ajatus. Järvelle on kaksi isäni veljeä aikoinaan hukkunut. Yksi menehtyi lähitiellä traktorinonnettomuudessa…ja oman isänihän menetin, ollessani 7 vuotias. Hän jäi auton alle. Ystävät…pitääkö minun olla varovainen. Oma isäni taisi kuolla juuri sen ikäisenä kuin olen nyt…

Anteeksi, tai ei sittenkään, kun alan tunteilemaan. Taivalkoskella koin myös hetken , jossa tavoitin pyyemon luottamuksen…kohdattuani hänet poikasineen. Katselimme pyyn kanssa toisiamme silmiin, vaihdoimme pari ajatusta, eikä se enää ollutkaan hermostunut ja näytellyt siipirikkoa.

Jälleen etäinen ja aito luonto puhutteli minua. Järisyttävää kokemusten käsittelyssä olis se, että perjantaina kotiin tultuani(klo 12) lähdin illalla jo klo 19.00 Lontooseen 14 rockhenkisen kundin kanssa…polttareihin!! Dagánin Miikka tajusi kaikkien hämäysoperaatioiden jälkeen vasta Ryanairin lentokoneessa: “Ei me ollakaan menossa Vihtavuoresta Jyväskylään..polttarikekkereihin, vaan Lontooseen!!!!” Passit rahat ym..oli järkätty kaikki salaa. Noh, se reissu olikin sitten melkoinen suunnanmuutos…joten enpä tässä lähde julkisesti kertomaan kaikkea…hi hiiii.

Nähkää unia hyvät ihmiset. Olkaa. Hengittäkää sydämen takaa alavatsaan…katsokaa kauas…ja soljukaa henkisiin syvyyksiin! Koet vain, jos avaudut hauraan kauniiksi luonnon  olennoiksi! Kirjoita…kommentoi…olisi mukavaa lukea palautetta, kun avaudun näin blogeissani.
Kesäkuun fiiliksiä(päivitetty 6.6):Täytyy tunnustaa, eka kertaa laulajan työssäni olen hieman uupunut työstä. Alhaalla oleva teksti kertoo asiasta. Nyt kun valtava harjoittelu-ajamis-tv-työ-opettelurumba alkaa olla Pomarkkun jälkeen takana…stressi katoilee tiristen…;) Odotan innolla Levin Juhannuskeikkoja, ja sen jälkeen vetäytymistä syrjään…porojen..kalasääksien…suon tuoksuiseen erämaarauhaan. Suunnittelen kesä- ja elokuun keikkarupeaman jälkeen breikkiä esiintymiseen. Syys-lokakuulle otan vain poikkeuksellisista syistä keikkoja. On aika tarkistaa…onko minussa jalohaukkaa, va palaanko takaisin kotkan siiville…(ks..alakerta)…kotkalla kun on suuri kysymys syksyllä..talvella…yksi elämäni suurimpia kysymyksiä edessäni. Älä kysy, mikä, sillä en aio vastata. Kysyn nöyrästi lentäjältä…ei vaan sukeltajalta…mihin minun on aika mennä. Onko minulle paikka kristallinkirkkaassa vedessä…sylissä, jossa luontoäidin lämmössä voin ymmärtää ihmeiden olevaisuuden… sittenkin.

Toukokuun fiiliksiä:Hieman väsyttää. Väiin jopa surettaakin. Ja sitten taas toistan itselleni, ja vakuutan, olenhan minä onnellinen. Näin uskon, uskoo ihminen, josta joku löysi kontrolli-olennon. Taidanpa minä sitä olla. Ainakin ihmissuhteissa. Väsymys johtuu varmaan ihan vain siitä, että olen tehnyt suorittavaa luovaa työtä nyt hieman liikaa. Suoritan, kierrän keikoilla, toteutan sitä mitä jo osaan…ja taas menen. Menen liikaa, sanoo kotka sisälläni. Juuri oli Celtic-Housekeikka, juuri oli hääkeikka, eläkeläisjuhla laivalla maamnantaina…Palatsikeikat edellisviikonloppuna, ensi torstaina 2 firmakeikkaa, perjantaina baarikeikka Kaukajärvellä, lauantaina pistokeikka Vaasaan…. vähän on nyt liikaa, anteeksi sieluni. Tarvitsen healingia…syliä. Tarvisten pysäyttäjän, sellaisen, joka tulee ja ottaa lähelle ja sanoo….”Rauhoitu, olen tässä”. Minun liitävästä kotkasta on tullut jalohaukka. Yksi maailman nopeimmista linnuista. Menen lujaa, kosa seuraavan vuoren takana on jotain. Taas menen. Sydän tykyttää. Rakkaus ja palo musiikkiin ja ihmisten hymyilevät mielet ja sielut edessäni saavat minun tekemään tätä. Mutta minuun on laskeutunut suuri kysymys………..:

Milloin puran maailmani itse säveliksi ja sanoiksi. Juuri nyt en sävellä ollenkaan, en sanoita, en äänitä, en vaella omassa palavassa maailmasssa, josta kyllä, uskokaa pois ystävät, riittäisi ammennettavaa. Pakottakaa minut säveltämään. Tiedän, että minulta syntyisi nyt paljon tavaraa.  Yritän syksyllä pitää keikat aika vähissä jotta ehtisin tehdä omia lauluja. Elän juuri nyt myös sellaista muutoshalun ja sydämenasioiden aikaa, että tässä tilassa kannattaisi kirjoittaa. Kaipuu mielettömän rakkauden ääreen on suurempi kuin koskaan.  Onneksi pian saadaan Dagánin kanssa julkisuuteen Real Kings They Knew -sävellykseni. Jotain sentään on tehty, ja luvassa onkin muuten mielenkiintoinen piisi jonka rock-kundit on vääntäneet mahtipontiseen muotoon! Myös pari muuta Dagán piisiä on jo miksattavana.  Mutta tämäpä tästä pohdiskelusta… sitten vanhempia kokemuksia seuraavassa…..
Käytiin Dagán Miikan kanssa Espanjassa. Äijät reissas bussilla katselemaan Marbellan loistokkuutta ja Gibraltarin Berberian apinoita! Hurja jättiläiskivi…400 metriä pystysuoraa seinämää. Käytiin huipulla katsomassa alas kamalaa pudotusta…jota maaginen pilvisumu pyyhki. Siinä olisi voinut olla kyltti pystyssä, “Haluatko helvettiin, hyppää tästä!” Oli kiva reissu, pohdittiin kaikenlaista ja ihmeteltiin aurinkoa.
Levi…ah. Tyttärien kanssa alkoi viikko 9 upeissa olosuhteissa. Facebook ystävät näkevät Levi-kuvia galleriassa. Aurinko otti mukaan ensimmäiseen pakkashiihtoon, vanha kelohonkainen kahvila Luvatussa maassa palkitsi lämpimällä. Levin 32 viikon reissu alkoi. Lumilautailua joka toinen päivä…44 rinnettä auki! Hiihtoa joka toinen päivä, upeaa. Keskiviikosta alkoivat laulukeikat. Oliver’s Cornersisssa oli upeaa laulaa, paikka oli melkiein kaikki keikat lähes täynnä ja ihmiset iloisia. Brittejä mukana, hauska saksalainen ystävä ilahdutti lusikkasoitoillaan minun vauhdikkaampia reelejä ym…ihmiset alkoivat mekein aina tanssimaan. Upeita hetkiä Levillä koin, ja jännittäviä ihmisiä tapasin. Oli suorastaan suloista kuinka silmät kiiluen ihmiset intoutuivat laulamaan American Pietä mukana… Päätinpä sitten hiihtää Levikierroksen. Mukavaa…Sammun tuvalla vain valitsin väärän ladun ja huomasin olevani matkalla kohti Kittilää!! Heh… paluu…monta mäkeä…olin kyllä kirjaimellisesti uupunut! Eipä silti, hiihto sujui hyvin ja hiihdin vielä mustan ladunkin yksi päivä. Ylläksellä käydessäni koin ihmeellisen ilmiön. harmaasta pilvisäästä nousin yllättäen pilvilautan yläpuolelle. Sininen taivas! Uskomaton näky, ihan kuin olisimme ylittäneet taivaan kannen. Pilvessä laskeminen sitten hämmensi tasapainoaistia! Ei ollut horisonttia…ei tajua alamäen jyrkkyydestä, ei sivunäkymiä… tulin merisairaaksi ja illallakin sängyssä keinui…keinui…

Palatsiteatterissa Tampereella oli hauskaa pitkästä aikaa kokeilla  trion kanssa myös tanssija Virpiä. Vedimme tanssiopetuksen ja perjantaina salissa oli kovasti porukkaa! Ihan mukava kokemus. Näin se menee….

tässä vielä vanhempia kokemuksia………7.1 päivitettynä:
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Ihmeellinen joulupäivän aamu. Ajan pikkutietä Vöyriltä Oravaisille…ihmiset vatsat ovat täynnä jouluruokaa ja EteläPohjanmaan kauniit punamultatalot ovat kuin joulukoristeita satumaassa…paljon valoja…hiljaisuus, minä ja autoni…

Kyllä, …Leville. Illansuussa saavun vihdoin Levikeskukseen. Kaupunki tuntureiden juurella, todellakin. Ympärillä kävelee brittejä, venäläisiä…Levi on jouluvaloissa. Komean näköistä. Uudet hienot rakennukset…kujia, katuja, kauppoja…irkkubaarissa eka keikka…Tapanin keikka! Mahtava meno heti eka iltana. Huomasi todella että porukka on tullut hauskanpitoon eikä mitään öykkärimeininkiä ollut havaittavissa. Ihmiset tulivat juttelemaan väliajalla, Skotlannista, jaahas, Irlannista, Suomesta. Anneli, kertoi olevansa ammatiltaan selvännäkijä! Mitähän sinä näit minussa, hermostutti. Vaistositkohan, että maailmaani liittyy ilon ja onnen tunteen sekaan myös erikoisia pelkoja. Kyllä. Onnen, ilon, pelkojen ja antautumisen, riisuuntumisen olemus näkyy minussa kun  laulan. Olen mikin takana yllättävän alaston. Näen, että moni vaistoaa sen.

Palaan pian Leville, mutta seuraavana päivänä ajan kohti Kuusamoa. Uskomaton punainen kaamostaivaanranta hyväilee minua oikealta puolelta. Erämaata…Sodankylää ja Kemijärveä kohti. Pysähdyn ihmettelemään suon ja kynttiläkuusimetsän viereen hiljaisuutta. “Voi että, kyllä Lappi on kaunis…minä ja autoni, tässä ja nyt olemme hyvin pieniä”.    “En kuule Lapinpöllöä” mutta pian ne siellä huhuilevat. Kuusamossa Wanhassa mestarissa pitkästä aikaa keikalla. Trubailemassa. Porukka on hieman väsynyttä perjantaista, enkä saa oikein jengiä fiiliksiin. Nuori yleisö pelaa biljardia eikä reagoi niin folkiin, kuin vanhemmat. Mutta aina tässä paikassa on kiva käydä. Sari miehensä kanssa sekä koko henkilökunta ovat pohjattoman ystävällisiä.

Hiiiiiih! Sunnuntai…28.12, vihdoin pääsen Rukalle kokeilemaan uutta lumilautaani! Mahtavaa. Kaikki toimii. Kengät olivat sopivat, lauta pelitti hienosti, nyt mennään!!!! Skeptikoille; en kaatunut kertaakaan Rukan mäessä. Pakkanen saapui, sormia aplkoi paleltamaan. Maanantaina ajoin Kemijärvelle, ja ihastuin maisemaan. Lappia kauneimmillaan, ja Kemijärvihän vaikutti ihan näppärältä pikku kaupungilta. Ai että, sain nauttia huippuseurasta ja viettää upean Lappiyön syrjäisellä mökillä. Kaamoshiihtoa järvellä hämärän saapuessa…upeaa! Saunaa ja takkatulta, punaviiniä, lohikeittoa, laatuaikaa!Kiitos Sanna-ystäväiseni! Sitten Pyhätunturille. Myrsky yllätti tunturin, ja lumilautailemaan pääsi vain muutamaan länsipuolen rinteeseen. Huipulla oli niin kova tuuli, että meinasin lentää Ruotsiin…tai Venäjälle…vai mihin se oli.

Sitten paluu Leville! Mahtavaa, nyt alkoi todella tiukka keikkaputki, 4 keikkaa…UUden Vuoden pileet….Olivers Corner, kaikille teille huippukiitokset!!! Yleisö oli aivan mahtavaa ja mieleen jäi hienoja keskusteluja ja aika hulvatonta naisyleisöä tuntui myös löytyvän ! Todella kannustavia, heh…joku lensi päin tolppaa lasin kanssa, toisen lasi lensi jonkun syliin…johan oli porukka pilepäällä! Huvittavin oli venäläisneito joka kävi suorastaan kimppuun(lasi putosi) ja alkoi esittelemään olevansa Olympiatason uimakuviotanssija. Nosti jalan kattoon todisteeksi ja heitti spakaatin heti perään ja huh…oli vähän huurussa. Ajattelikohan iskevänsä meikäläisen meriiteillä. Liekkö venäläinen tapa. Noh…minun ajatukset olivat kuitenkin auringossa, joka ei meinaa nousta millään ylös, mutta josta haaveilen. Oululainen ylilääkäriherra, kiitos kun olit niin monella keikalla. Saman ystävän tapasin jo kesällä Juhannusjuhlissa Levillä. Mukavaa kun tuli aina uudestaan samoja ihmisiä, kiitos esimerkiksi Hilla, Salla, Johanna ja kumppanit kannustuksesta ja hilpeästä seurastanne! Levillä oli mahtava esiintyä…hyviä kontakteja sain tulevaisuutta varten.

Nautin myös paljon Levin rinteistä. Lumilautailin sieluni kyllyydestä. Kirpeä pakkanen : -15–18 C piti huolen, että nenua kipristi! Kävin myös hiihtamässä. Sitten ravintolayhtymän omistaman hirsikämpän sauna lämpimäksi ja ah…..taas keikalle! Meikäläinen se meni hienosti keikiulle taksilla! Venäläisneitokin luuli (kehuttuaan ensin itse olevansa kuuluisa) että minä olen kuuluisa. Sanoin, että en ole…..

Mahtavaa mennä Leville takaisin viikolla 9 ja 10!
Yllättävää, tällä kertaa kotiin ajaessa ei tullutkaan keikan jälkeistä hetkellistä masennusta. Sehän on minua aina vaivannut. Luovuusenergia on aina tyhjentänyt ihmistä, ja ehkä se orpouden tunne aina hieman kalvaa, kun ei vain ole uskaltautunut ihmissuhteeseen pysyvästi. Voisiko joku raastaa minusta pelot pois!? Raastimella;) Ja miksei piiskallakin. Noh, suuria ajatuksia on alkanut tulla mieleeni, sekä rakkaudesta, että muusikon tulevaisuudestani. Mieleeni on tullut valtaisa elämänprojekti…johon Alma-laulajan “ajatus”kirja astuu tärkeään rooliin. Nyt….kele!!!…alan kirjoittamaan ahkerasti omia kummallisiakin lauluja…teen niistä joskus tarukirjasen, johon liitän cd:n…johon maailmani on masteroitu kaikessa alastomuudessaan ja viisaudessaan. Minulla on paljon viisauksia, paljon sanottavaa. Tiedän sen. Nyt luotan itseeni ja aion tulla kovalla kädellä läsnä, ehkä joku päivä sinunkin maailmaasi!!!
Take care and be brave!
tässäpä sitten vanhempia kokemuksia…edellisvuodelta:

Olen hieman väsynyt…mieli on kulkenut äärettömän matkan henkisesti ja fyysisesti sekä maantieteellisesti. On upeaa laulaa teille…ja vaikka odotan innolla jokaista keikkaa, kaipaan joulun lähelle vetäytymistä ja lepäämistä. Hiljaisuutta, kynttilöitä, ehkä pohjoisen mökin takkatulta.Yhtäkkiä olin Usa:n Uuden Meksikon, Santa Fe;n ElPason ja New Yorkin jälkeen jo keikoilla Levillä! Talvikauden avajaisjuhlat. Irkkubaari Oliver Cornersissa oli molempina päivinä mahtava meno! Upea ilotulitus-pyroshow uuden hotellikompleksin sisäpihalla. Matkalla kävin Oulun St Michaelissa, sekä 4 vanhainkodissa, myös Rovaniemellä. Olikin muuten hulppean hauskaa Saarenkylän vanhustentaloissa…hyviä laulajia kaikki tyynni! Forssassa juhlittiin hilpeästi Bar Bulldogin avajaisia. Ja meikäläisen pää meinasi jo seota yömyöhään…taisin menettää hetkeksi tietoisuuden siitä kuka olen. Anteeksi itselleni. Celti Housen keikka Richin ja Jukan kanssa oli todella hulppea!!! Mahtava yleisö, paljon tuttuja ja me flirttailtiin toden teolla ja taidettiin vähän pyllistelläkin. Minäkin sain jakaa nimmarieta ja sain tuonne kiltin alle…reiteenkin nimmarin itse! Mjams! Ehkäpä ensi kerralla otamme ruoskat siihen viereen, niin voimme hieman piiskata, jos joku alkaa liikaa lähentelemään. Suhina vain kuuluis. Nyt väsymystä poistan hengittämällä, lenkkeilemällä, potkimalla taekwondotreeneissä, pelaamalla sulkapalloa… kuka tulis antamaan yhden suudelman jotta saisi voimia! Seuraavassa vanhempia kokemuksia keikoilta:

Junalla akustisille keikoille… matkalla Ouluun…syksyn keltaiset lehdet vilistävät Pendolinon ikkunasta…mietin: “en ole liikemies…minulla ei ole läppäriä…en ole opiskelija,…en insinööri…minusta ei tullut arkkitehtia…mutta ihmetttä; minä istun täällä junassa matkalla Ouluun, tarkoituksena antaa äänellä ja soitollani 3 vanhainkotiosastolla musiikillista rakkautta vanhuksille”. Tämän takia lehdet vilistävät junan ikkunassa…ja kitara lepää ylähyllyllä. On tämä ihmeellistä.Hienoa ajattelen. Keikat Tuirankartanon osastoilla ja Intiön hoivakodissa puhuttelivat ja saivat taas lämpimän vastaanoton. Jotakin ihmeellistä kai osaan tehdä. Kävelen vika keikalta Cumulus-hotelliin, saunon, uin uima-altaassa ja otan oluen. Merkillistä. Tv-kakkosen kolleega, juontaja Rami puhuu takkahuoneen telkkarissa. Hetken päästä kuivaan hiukset…hotellihuoneen sängyllä kokeilen muutamaa skottilaulua, ja pian kävelen kitaran kanssa St Michael-baariin, Oulun keskustassa. Sielä asettaudun ihmisten sekaan ja heitän akustisen keikan. Tunnelma nousee ja pienessä huoneessa koskettelemme jälleen ihmisten kanssa toisiamme musiikilla. Sama toistuu perjantaina…kosketan Intiön hoivakodin ihmisiä…(ja näköjään myös hoitsuja…argh!!) ja illalla aivan mahtava keikka taas St Michaelissa!!! Lauantai-aamuna klo 11 Pendoliinoon…taas keltaisia lehtiä vilistää silmissä, yht’äkkiä vanhempi mies edessäni saa sairaskohtauksen. Hengitys salpautui…mies meni tiedottomaksi hetkeksi…vaimo kauhistui…hetken päästä mies palautui tajuihin. Saiko uniapneakohtauksen vai mitä? Junasta löytyi ällistyttävän paljon Richard Gereä muistuttava lääkäri joka tuli paikalle. Tilasimme Kokkolan asemalle ambulanssin. Saatoin pariskunnan sinne ja heidän laukut. Toivottavasti mies palautui, mitein…………..samalla kun jo Seinäjoen jälkeen taas keltaiset lehdet vilisivät silmissä. Lauantai jatkui, Tampereella Työväenteatterin kiinteistömestarin synttärijuhlat. Erikoinen ja hieno paikka, jännä tunnelma. Yhtäkkiä lauloin lapsille, keski-ikäisille, Jussille…ja seuraani tuli 10-vuotias Suvi laulamaan. Kuinka kauniisti hän lauloi! Äänessä oli jotain haikeaa, mutta myös uuden voiman tuntoa! Niin, Suvi menetti muutama vuosi sitten äitinsä sairaskohtauksen vuoksi. Niin myös hänen pikkusiskonsa. Kaikki vaistosivat erityisen tunnelman, ja samalla Jussin juhlaan tuli vahvaa energiaa ja uskoa huomiseen.    Minun maailmani, uskoni ja haluni hyvään on taas tullut puhuteltua tällä reissulla…ja haluanhan minä uskoa hyvään. nyt on Tampereen yö. Ulkona huojuu pimeässä puita, vieläkin on keltaisia lehtiä. Mietin, miltä tuntuisi olla maanpääällinen enkeli…………………………
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Sitten muista vanhemmista keikoista: Johan oli hulppean hauskaa laulaa Dagan kitaristin kanssa Laukaan syysyössä hirsimökissä, yleisönä Laukaan kunnanjohtaja,kirkkoherra, Jyväskylän rakennustarkastaja…siinä laulettiin yllättäen Frank Sinatraa ja Stingiä ym. Miikan isä sai yliarkkitehdin arvon presidentin suostumuksella!! Onnea hänelle. Arvovaltaisessa seurassa saunoimme ja rupattelimme mukavia takkahuoneessa. Vaasan Talles-pubissa oli yllättävn mukava porukka! Mahtavaa…minä lanseerasin uusia skottilauluja ennenmuinoin skottibaarina tunnetussa paikassa. Erityisleiman keikalle toi se, että mukana oli samana lauantaina 18 vuotta täyttänyt iki-ihana Elena Tyttäreni!! Onnea Ellu-Pellu! Susse ja kumppanit….teidän tanssia olisi siinä katsellut enemmänkin… Sarjassamme uusia kokemuksia: Tampereen Metso-kirjastossa lauloin Kansalliset Seniorit Ry:n matkaileville eläkeläisille kansainvälisen kiertomatkan verran lauluja!! Lauloin Espanjaksi, Italiaksi, iiriksi, ruotsiksi, skotiksi, englanniksi…upea akustikkka kirjaston luentosali 1:ssä. Nyt ovat edessä Oulun 4 vanhainkotiosastoa sekä St Michaelsin akustiset keikat…
xxxxxxxxxxxxx
Onpa ollut taas hulppean hauskaa musisoida äskettäin 2 hääparia yhteiselle matkalle. Tampereella Wellamo-laivan kannella otin osaa itse vihkimistilaisuuteen laulamalla Parin saapuessa Romanssin ja loppuun Vihreät niityt!! Laiva otti ja risteili meidät Suomen ainoaan vuonoon…Näsijärven Paarlahteen. Aurinko laski kauniisti, taivas vaijtoi sen hetken päästä nousevaan kuuhun. Laivan sisätiloissa sitten laulu raikasikin kunnolla ja erinomainen sahti maistui juhlaväelle, toki myös taiteilijalle. Yllätin itseni opettelemalla Rakkauden Haudalla(Juice/Jonna Tervonmaan mukaan),Rollareiden Angie…Chris Isaakia, ja sellaista. Onnea hääparille. Kiitos. Samanlaista onnea todistin myös Helsingin kasvitieteellisen puutarhan Viola juhlaravintolassa, jossa Kirsi ja Joni saivat toisensa…heh, ja lähtivät toistensa kanssa heti aamutuimaan Tansaniaan! Kiitos, oli ilo laulaa teille jälleen mielenkiintoinen mikstuura suomalaista kansanlaulua, häävalsseista irkkuskotti polun kautta Oasikseen…jah…   Että sellainen keikka. Kauhiata, kuinka morsiamia sielläkin vilisi…siis ehdokkaita..:).siinä sitten yritä laulaa. noh…ajatukset ovat taas muualla…Kasvislounaalle tässä vain nyt haikailen….;)
Jukan kanssa iloitsimme kovasti Joensuun Glorian keikoista. Uudet kiltit heiluen saimme molempina päivinä mukavaa tunnelmaa, ja erinomaisen mielenkiintoisen yleisön. (ks.kesämuistot-blogi). Muutenkin Joensuu maistui hyvälle, kaupunki suorastaan nousee uusien rakennusten myötä. Rantabulevardi on hieno. Taiteilija ajoi sitten sunnuntaina Kuhmoon, jossa tiistaista torstaihin laulettiin jo kolmas kesä Hotelli Kainuun terassilla. Suurkiitokset erityisesti hotellin henkilökunnalle…paikallisille ja muutamille hieman suvaitsevammille kamarimusiikkivieraille, joille myös muu musiikki pystyy tarjoamaan nautintoa…;) Kuhmon yleisöstä löytyi kivoja skottimusiikinfaneja, ja rohkenin pukea vika päivän eka settiin kiltin keskittyen myös aluksi skottilauluihin!Kuhmossa muuten nostin 2 koskitaimenta!
Reissu jatkui Ylivieskaan, jossa perjantaina ravintola Jokerissa koettiin aika perisuomalaista baarinmenoa,laulukin tapahtui biljardipöydän ääressä:) Mutta oikeita ihmisiä, ja Piano Miestä toivonut iso mies sai tuplaversion piisistä. Myllyn terassilla on aina mukavaa esiityä. Ylivieskalaiset ovat toden totta innostavia ja ei tietoakaan juroudesta, kun avoimet ihmiset lähtevät mukaan. Tuli muuten koettua sekin ihme, että miten laulaa kaunista balladia, kun lähipöydän innostunut seurue taputtaa pöytään innosta sekaisin…aivan eri rytmiin…grrr. Noh…ilo, sitähän me haimme ja saimme.

7 pitkää iltaa, tsemppaamista, huomioimista, yllättämistä, koskettamista, antamista, saamista….rakkaat ystävät, nyt olen tyhjä hetken, ja hoidan omituisen orpous-piiloutumistrauman kuntoon mietiskelemällä, juoksemalla, …ehkä hieman liikuttumalla. Kotkana olen laskeutunut erääseen laaksoon, ja siinä laaksossa on ollut niin hyvä olla, että suoritan mietieskelyn siellä, ei ole mitään kiirettä. Pian taas ilmaannun…iloisen tasapainoisena, ja kelttisen harmonian palauttaneena. Mietin reissuani siis enemmän kesäkokemusblogissani. (30.8…hi hii…olen jo kunnossa! Ja tiukassa! Pakarat ja kaikki…hee, kehtaapi mennä vetämään taekwondon alkeiskurssia syyskuun eka tiistai)
Muista kesäkeikoista Levin reissu on edelleenkin koskettanut minua jännittävällä tavalla. Elämä esitteli minulle vihjeen ja todisti kehäni elinvoimaisuuden…Levillä olen keikkailla taas talvikauden avajaisjuhlissa, 7-8.11…viettäne alueella joulun välipäivät,Uuden Vuoden ja ehkä eka viikon 2009.
Leviltä ajoin syrjäiselle kesämökille. Kynttiläkuusien ja vaarojen takana syrjässä, Taivalkoski-Posion erämaan reunoilla vietin ypösen yksin(ei ketään…byääääär) nautinnolliset meditoinnit. Luonto, järvi…ilta-aurinko rakastelivat minua! Taivaanvuohi, Lehtokurppa, kesätilhet, keltavästäräkki, kotka(tai mehiläishaukka)…jne. Soudin, soudin, huopasin ja soudin…lihakset on käsiä(ja pakaroita!!!!?) myöten taas huipputerässä. Hakkasin puita…ryömi hakkuuaukealla puuta etsien…heh. Epäluuloni vaappuja kohtaan katosi täysin kun S-marketista ostamani 2,5 euron vaappu saalisti hetkessä 7 haukea, joista suurin peräti 2,5-3 kiloinen. Tumma erämaajärvijörrikkä. Saunassa karjuin itsekseni ja hilluin alasti kesäisessä maastossa(tapani purkautua työstressistä ym…). Tein piisin…joka sai myöhemmin nimeksi Meet The Rising Sun. Kuulet sen MySpace-sivuilla, kunhan hieman parantelen sitä…
Sit ennen Juhannusta keikkafiiliksiä:

Merkillisiä antamisen ja otetuksi tulemisen tunteita olen kokenut viime aikoina.!!? On erityistä, kuinka energiat lähtevät itsestään vaeltamaan ympäri salia…mikäli ei pysty vastaanottamaan ja palauttamaan energiaansa ja muiden antamaa energiaa, on taiteilija usein käsittämättömän herkässä ja tyhjässä tilassa hyvänkin…ja erityisesti hyvän keikan jälkeen. Onneksi kontakti minun ja yleisön välillä tuntuu toimivan nyt heinosti, joten tunnen onnellisuutta.